8. matkapäivä, kotiin

Kesähiihtoa ja muuta videoklippinä: Stryn, Jotunheimen, Galdhøpiggen, Djupvasshytta,

7. matkapäivä, sunnuntai

Aamu Juvashyttanilla valkeni -10 asteen lämpötilassa ja maa kaikkialta valkoisena. Galdhøpiggen Sommarskisenterissä oli useita alppiseuroja leireilemässä, kaksi jopa Suomesta. Ostimme neljän tunnin lipun ja laskimme rinteiden sivuja iloisessa kesäpuuterissa. Keskus suljettiin klo 15 ja hieman ennen nousimme ylös hissillä ja skinnasimme huipulle vartin verran, josta aukeni mahtava aivan koskematon puuterilasku alas hiihtokeskukseen.

6. matkapäivä, lauantai

Koko päivän satoi vettä kaatamalla ja ylhäällä tietenkin satoi lunta. Myöhemmin kuulimme, että ylös olisi tullut yli 30 senttiä uutta lunta. Teltassa makaaminen alkoi iltaa kohti kyllästyttää ja päätimme tutustua Spitestuleniin paremmin. Rakennus tai rakennukset ovat upeita sisältä ja söimmekin tyylikkään illallisen vaatteiden kuivuessa kuivatushuoneessa. Illallisen jälkeen päätimme vaihtaa maisemaa kohti Turtarøtä ja Norjan suosituinta kesä toppturia, Store ringstindeniä. Majoituttuamme maailman viidenneksi romanttisimpaan hotelliin 495 NOK/hlö (Hiutaleen tekijöiden vitsi?) vastaanoton tyttö kertoi, että matkaa huipulle ja takaisin olisi noin 7-9 tuntia. Niinpä...
Aamulla ajoimme polun alkupisteelle jossa kiinnitimme sukset rinkkaan ja lähdimme kohti Storea. Kävelimme ainakin neljä tuntia laaksossa nähden huipun koko ajan. Jossain vaiheessa menimme reitiltä harhaan ja hoipertelimme sukset kolisten pakettiauton kokoisten kivien keskellä, jotka tuntuivat odottavan vaeltajaa alleen. Maisemat olivat mahtava, kivivyöryjä ropisi ja jäätikkö murtui alas laaksoon. Emme kuitenkaan löytäneet reittiä josta nousta jäätikölle, vaan ajauduimme liian lähelle jäätikköä jossa oli jyrkkä rinne, jota en päässyt ylös. Tai ylös olisi päässyt, mutta ei enää alas. Käännyimme takaisin, mutta olimme harhailleet pois reitiltä ja jouduimme taas kiviröykkiöiden joukkoon. Nousimme ylös rinnettä etsien kelvollisempaa kulkumaastoa. Viimein löysimme itsemme alas laaksoon ja taapersimme autolle. Reissu kesti tällä kertaa 12 tuntia ja sukset selässä koko ajan. Eli ei metriäkään hiihtoa. Illalla päätimme ajaa Juvashyttanille ylös noin 1800 metriin, jossa oli satanut reippaasti lunta. Josko siellä laskettaisiin?

5. matkapäivä, perjantai

aamulla heräsimme vasta 12 jälkeen ja syötyämme aamupalan pakkasimme reput ja suuntasimme kohti galdhøpiggenin huippua. Tiesimme kelin muuttuvan huonoksi, mutta muutakaan tekemistä ei ollut ja aina voi kääntyä takaisin. Spitestulenin reitti on raskaampi kuin Juvasshytalta lähtevä jäätikön ylittävä reitti, mutta ominpäin mentäessä, varsinkin huonossa säässä, ei kannata mennä jäätikölle. Arvelimme että jäätiköltä voi olla vaikea löytää reittiä harjanteelle huonossa säässä. Reittiä ei myöskään ole tietenkään merkitty jäätikölle ja huonossa säässä polku voi kadota. Spitestulenin reitti on merkitty punaisin T-kirjaimin, jotka tosin olivat osin lumen peitossa.
Alkumatka meni kalsarikävelynä, 2000m jälkeen pilvet roikkuivat melko alhaalla. Edessämme olleet 10 vaeltajaa kääntyivät yksi toisensa jälkeen takaisin ja mekin päätimme kääntyä pidettyämme ruokatauon. Syömisen jälkeen keli hieman parani ja ylhäällä oleva harjanne näkyi, joten jatkoimme matkaa ylöspäin. Vastaan tuleva pariskunta kertoi matkaa huipulle olevan alle tunnin matkan ja että huipulla on vain kivikasa, ei muuta. Ihmettelimme tätä sillä tiesimme siellä olevan ison rakennuksen, josta voi hankkia Piggen -kamaa. Noin 2350 metrissä alkoi ankara lumisade ja näkyvyys putosi muutamaan kymmeneen metriin. Huipulle olisi vielä reilut 100m. Tulkitsimme olevamme Keilhaustoppenilla, jossa olikin vain kivikasa. Oli pakko kääntyä välittömästi, sillä pelkäsimme jälkiemme peittyvän ja silloin ainoa vaihtoehto olisi jäädä paikoilleen. molemmilla puolilla oli melkoinen pudotus jäätikölle ja lumilipat, joiden päälle kävelee whiteoutissa iloisesti huomaamatta mitään. Alas tultaessa näkyvyys parani 2000 metrissä ja lumisade muuttui vesisateeksi. Matkan huipulle piti kestää 3-4 tuntia ja alas 2,5 tuntia. Meidän reissu taukoineen kesti 11 tuntia ja emme olleet edes huipulla.

4. matkapäivä, torstai

Aamulla pakkasimme tavaramme ja jätimme Strynin leirintäalueen taakse ja siirryimme kohti Strynin vanhaa tietä, jossa kävimme aikaisemmin alkuviikosta. Tie oli puomilla suljettu, mutta päätimme ohittaa puomin polkupyörillä sukset niihin kiinnitettyinä. Poljimme 7km tietä löytämättä kunnon lunta. Lunta toki oli, mutta sille pääsy olisi vaatinut tuntien kävelyä ja jokien ylitystä sekä tietysti hiihtoa.
Päätimme pyöräretken jälkeen siirtyä paljon kehutulle Geirangerille. Paikka oli toki komea, mutta niin on moni muukin paikka Norjassa. Yhteistä näille komeille paikoille on yleensä: vuori, lumi, laakso jossa joki, järvi tai vuono ja tie. Näistä koostuu Norjan maisema, tietysti erilaisissa kombinaatioissa. Geirangerissa käytyämme ajoimme Dalsnibballe (tiemaksu 50 NOK, ei tosin tarvinut maksaa), jossa laskumahdollisuudet näyttivät heikoilta. Djupvasshyttan kohdalla näytti kuitenkin olevan reilusti lunta, joten teimme iltalaskut siellä. 1,5h ylös ja 10min alas. Hieno iltalasku. Illan päätteeksi ajoimme Spitestuleniin, jossa majoituimme telttaan (tiemaksu 50 NOK, telttapaikka 100 NOK/hlö). Seuraaviksi päiviksi luvattiin sadetta ja huonoa keliä, joten päätimme pitää taukoa hiihdoista ja tutustua Galdhøpiggeniin.

3. matkapäivä, keskiviikko

Aamulla ajoimme leirintäalueelta Stryn Sommarskisenteriin, jossa hiihtelimme ja laskettelimme aurinkoisen päivän. Keskus oli vaihtanut omistajaa ja väritystä sitten viime kerran. Hiihtokeskuksen jäätikölle perustama ylähissi ei toiminut kovin luotettavasti, joten hissilipun (360 NOK/päivä) ostoa on syytä harkita. Meillä oli onneksi skinit mukana, joten hiihtelimme reippaina ylämäkiä. 2h ylämäkeen ja 15min alamäkeen on aika hyvä keskiarvo. Strynin museotielle laskiessamme lumi meinasi loppua kesken, kun harhauduimme reitiltä sivuun. jouduimme kantamaan suksia jyrkähköä rinnettä, mikä ei ole mukavaa.

2. matkapäivä

Aamulla ajoimme Horndalista Stryniin, matkaa tuli 700km ja aikaa kului 12 tuntia. Aamu oli aurinkoinen ja päivän satoi. Stryniin yritimme vanhaa museotietä ja vaikka tie oli suljettu päätimme yrittää sitä pitkin. Muutamat esteet kiersimmekin onnistuneesti, mutta eteen tullut lukittu portti pakotti meidät normaalille tielle. Aurinkokin alkoi paistaa kun saavuimme leirintäalueelle Strynvatnetiin. Paikalla oli myös aikamoinen joukko Suomalaisia. Huomenna suuntaamme hiihtämään ylös.

1. matkapäivä

Matkan mahtavin osuus on alkanut. Vihdoinkin rakastamallani ruotsinlaivalla. Onneksi teemme vain puolikkaan miniristeilyn kerralla. Mykkä kansa tuijottaa olutlasit edessään tyhjyyteen ankkuribaarissa. Osa vaeltelee Tax-Freen ja yökerhon väliä kunnon tumussa. Onneksi ulkona paistaa aurinko ja kannella on mukava köllötellä, maisematkin ovat hienoja. Kuin katselisi merta kerrostalon parvekkeelta. Hajukin on sama. Illalla on tarkoitus vielä ajaa Tukholmasta Avestaan, kummitätini luokse yöksi. Hintaa yöpymiselle tulee valkoviinin verran.

hep!

Lähtö lähestyy ja suunnitelmat tarkentuvat. Aloitamme Strynistä, josta olisi tarkoitus siirtyä kohti Jotunheimeniä ja jos jalka ei näytä samalta kuin viime vuonna, huiputamme loppuviikosta Galdhøpiggenin tai Glittertindin tai molemmat. Ainakin Hiutaleen mukaan piggeniltä tullaan sukset jalassa alas. Jos ajohalut ovat kovat, niin kipaisemme Preikestolenilla ihmettelemässä.

valmiit...

Katsaus Norjan ilmatieteen laitoksen sääpalveluun lupaa hyvää. Pelkkää aurinkoa ja lämmintä seuraavaksi viideksi vuorokaudeksi. http://www.yr.no/. Säät tosin vaihtuvat siellä melko tiheään...

Paikoillenne...

Tavaroiden keräilyä varaston uumenista. Viime vuoden reissusta viisastuneena päätin pakata mukaan talvimakuupussin sijasta kesämakuupussin. On vielä turhan hyvässä muistissa herätys +35 asteisessa teltassa -20 makuupussissa. Tänä vuonna mukaan otetaan myös polkupyörät, jos vaikka hiihto ei maistukaan, tai viime reissun rakot uusiutuvat.

Alkusanat

Viime vuoden (2009) kesähiihtoreissu suuntautui Narvikin seudulle, pohjois Norjaan. Paikka oli komea ja laskettavaa riitti. Tänä vuonna päätimme kokeilla eteläisempää Norjaa. Aloitamme matkan Turusta 7.6 aamulla, josta Viking-Linen Amorella Tukholmaan (meno-paluu 79.-) ja siitä kohti Stryniä. Takaisin tulemme 16.6 samaa reittiä. Strynistä olemme varanneet mökin kahdeksi yöksi Strynvattnet Campingistä (113.-). Paikka tuli tutuksi vuonna 2008 Elämysmatkojen Stryn-reissulta, jota voin kyllä suositella. Tällä kertaa haluamme kuitenkin kierrellä muitakin paikkoja, joten oma auto on luonteva vaihtoehto. Matkajuhtanamme saisi toimia vuoden 2000 diesel Seat Cordoba, jonka kulutus on kohtuulliset 4-5 litraa/100km.

Ryhmä on sama kuin aikasemminkin eli Antti ja Niko.