Koko päivän satoi vettä kaatamalla ja ylhäällä tietenkin satoi lunta. Myöhemmin kuulimme, että ylös olisi tullut yli 30 senttiä uutta lunta. Teltassa makaaminen alkoi iltaa kohti kyllästyttää ja päätimme tutustua Spitestuleniin paremmin. Rakennus tai rakennukset ovat upeita sisältä ja söimmekin tyylikkään illallisen vaatteiden kuivuessa kuivatushuoneessa. Illallisen jälkeen päätimme vaihtaa maisemaa kohti Turtarøtä ja Norjan suosituinta kesä toppturia, Store ringstindeniä. Majoituttuamme maailman viidenneksi romanttisimpaan hotelliin 495 NOK/hlö (Hiutaleen tekijöiden vitsi?) vastaanoton tyttö kertoi, että matkaa huipulle ja takaisin olisi noin 7-9 tuntia. Niinpä...
Aamulla ajoimme polun alkupisteelle jossa kiinnitimme sukset rinkkaan ja lähdimme kohti Storea. Kävelimme ainakin neljä tuntia laaksossa nähden huipun koko ajan. Jossain vaiheessa menimme reitiltä harhaan ja hoipertelimme sukset kolisten pakettiauton kokoisten kivien keskellä, jotka tuntuivat odottavan vaeltajaa alleen. Maisemat olivat mahtava, kivivyöryjä ropisi ja jäätikkö murtui alas laaksoon. Emme kuitenkaan löytäneet reittiä josta nousta jäätikölle, vaan ajauduimme liian lähelle jäätikköä jossa oli jyrkkä rinne, jota en päässyt ylös. Tai ylös olisi päässyt, mutta ei enää alas. Käännyimme takaisin, mutta olimme harhailleet pois reitiltä ja jouduimme taas kiviröykkiöiden joukkoon. Nousimme ylös rinnettä etsien kelvollisempaa kulkumaastoa. Viimein löysimme itsemme alas laaksoon ja taapersimme autolle. Reissu kesti tällä kertaa 12 tuntia ja sukset selässä koko ajan. Eli ei metriäkään hiihtoa. Illalla päätimme ajaa Juvashyttanille ylös noin 1800 metriin, jossa oli satanut reippaasti lunta. Josko siellä laskettaisiin?
