aamulla heräsimme vasta 12 jälkeen ja syötyämme aamupalan pakkasimme reput ja suuntasimme kohti galdhøpiggenin huippua. Tiesimme kelin muuttuvan huonoksi, mutta muutakaan tekemistä ei ollut ja aina voi kääntyä takaisin. Spitestulenin reitti on raskaampi kuin Juvasshytalta lähtevä jäätikön ylittävä reitti, mutta ominpäin mentäessä, varsinkin huonossa säässä, ei kannata mennä jäätikölle. Arvelimme että jäätiköltä voi olla vaikea löytää reittiä harjanteelle huonossa säässä. Reittiä ei myöskään ole tietenkään merkitty jäätikölle ja huonossa säässä polku voi kadota. Spitestulenin reitti on merkitty punaisin T-kirjaimin, jotka tosin olivat osin lumen peitossa.
Alkumatka meni kalsarikävelynä, 2000m jälkeen pilvet roikkuivat melko alhaalla. Edessämme olleet 10 vaeltajaa kääntyivät yksi toisensa jälkeen takaisin ja mekin päätimme kääntyä pidettyämme ruokatauon. Syömisen jälkeen keli hieman parani ja ylhäällä oleva harjanne näkyi, joten jatkoimme matkaa ylöspäin. Vastaan tuleva pariskunta kertoi matkaa huipulle olevan alle tunnin matkan ja että huipulla on vain kivikasa, ei muuta. Ihmettelimme tätä sillä tiesimme siellä olevan ison rakennuksen, josta voi hankkia Piggen -kamaa. Noin 2350 metrissä alkoi ankara lumisade ja näkyvyys putosi muutamaan kymmeneen metriin. Huipulle olisi vielä reilut 100m. Tulkitsimme olevamme Keilhaustoppenilla, jossa olikin vain kivikasa. Oli pakko kääntyä välittömästi, sillä pelkäsimme jälkiemme peittyvän ja silloin ainoa vaihtoehto olisi jäädä paikoilleen. molemmilla puolilla oli melkoinen pudotus jäätikölle ja lumilipat, joiden päälle kävelee whiteoutissa iloisesti huomaamatta mitään. Alas tultaessa näkyvyys parani 2000 metrissä ja lumisade muuttui vesisateeksi. Matkan huipulle piti kestää 3-4 tuntia ja alas 2,5 tuntia. Meidän reissu taukoineen kesti 11 tuntia ja emme olleet edes huipulla.
